Koukussa, ei auta mikään :)

Olen 38-vuotias kaheli Turun nurkilta. Kaheliudella tarkoitan osin maanläheisempää otetta elämään, osin käsitöitäni, osin vapaaehtoistöitäni. Ja sitä, etten suostu rutistumaan mihinkään valmiiseen muottiin.

14 -vuotiaana sanoin äidilleni, että opettaa minut virkkaamaan. Sain käteeni Kauneimmat Käsityöt -lehden Virkkaa kotiin -lärpäkkeen vuodelta 1983 ja homma oli valmis, olin koukussa. Virkattu on lähes mitä hyvänsä, pöytäliinoista hameisiin, laukkuihin ja huiveihin.

Kymmenen viime vuoden aikana olen lisännyt repertuaariini ristipistotyöt, kirjailut, neulomisen, ompelun ja uusimpana koukkuamisen. Pari vuotta myöhemmin voin ylpeästi kertoa harjoittelleeni myös kinnasneulan käyttöä :)

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Syksyn ja talven satoa

 Jämälankatumput, joissa kärki on suht pyöreä, joten voi käyttää kummassa kädessä hyvänsä. Näitä pitäisi tikuta muutamat lisää, kummituskakaroille varatumpuiksi. Kummituskakarat kun ovat uskomattoman tehokkaita hukkaamaan ihan kaiken :D

Kuplalapaset ihan itselle, Negatiivit :) Tosin minulle kerrottiin, että mallin alkuperäinen nimi on Popcorn. Nimestä viis, tai vaikka kuus, hauska malli kutoa, ja nopeakin vielä. Sukat tai muutamatkin on ihan pakko tehdä, värit ovat harkinnassa, saa ehdottaa. Ja toki, kummituskakaroiden äiteellekin on työn alla kuplatumput.
 Kummituskakaroita on kolme, joten tumppuparejakin on kolme. Kuplat tytölle ja tuplalangasta pojille. Nuoremman pojan kämmen on ikuistettu eteisen seinään, sillä kahdelle vanhemmalle voin tehdä oman käteni mukaan, mutta pahnanpohjimmaisella on sen verran pienet kädet, että malli on tarpeen. Nämä kolme paria kyllä oman käden mukaan.. Kiiruumpi tilaus :)
 Nämä söpöläiset ovat tilaustöitä ja menivät ihan jumalattoman söpölle pojalle, miehen melkein-kummilapselle :)
Toinen lakki on nyt sopiva ja toinen hieman iso, on sitten hiukan myöhemmin passeli.

Ylläolevien pipojen lisäksi pakettiin sujahti pikkuihmisille kruunut. Lanka RedHeartin Shimmer, ihana blingbling-lanka.
Syksyn sukkasatoa, tämä pari siskolle. Jämälankoja, mutta aika kivat, vaikka itse sanonkin :)

Syksyn Tallinanreissulla sisko kysyi, neuloisinko huivin, jos hän ostaa langat. No, tottahan toki neulon! Hupusta tuli hieman suuri, paksua ja venyvää neulosta, mutta taatusti lämmin, kun sen kaksinkerroin taittaa, kuten kuvassakin. Värit ovat niin täydellisen passelit systerille, ettei tosikaan :D
Tottakai pitää myös omaksi iloksi tehdä jotain pientä. Pari tukankuristinta, molemmat Puro Batikia. Vasemmanpuoleinen on virkattu, oikeanpuoleinen koukuttu.
Syksyn ekat lapaset, kummituskakaroille, noin aluksi. Oikeanpuoleiset, virkatut lapaset jäivät Mammalle, ne kun eivät juuri tuolloin miellyttäneet kakaroita :D Ja okei, vanhimmalle ne olivat hieman kapeatkin. Olivat varsinainen urotyö, virkannut olen noin 23 vuotta, mutta nyt vasta lapaset. Kaikkea muuta on kyllä tullut virkattua, mutta lapasia ei.